Penkkaripäivänä
Hei taas!
Kylläpäs aika kuluu ihan siivillä ja näin ollen meinaan unohtaa päivittää koko blogiakin.
Eikös tänään ole abien penkkaripäivä? Voih! Vielä joskus minäkin keikun siellä rekka-auton lavalla nakkelemassa karamelleja jossain typerässä puvussa. Ja jos muka aikuisopiskelijat eivät pääse penkkaroimaan, niin kyllähän minä siitä metelin nostan ja änkeän sitten vaikka niiden 18-kesäisten joukkoon viskomaan turkinpippureita lumihankeen!
Joulun ja pitkän loman jälkeen koulu lähti käyntiin taas oikein mukavasti. Tällä jaksolla olen opiskellut ruotsia ja historiaa ja jakso lähestyy jo loppuaan. Ruotsin kuuntelukoe oli toissapäivänä ja seuraavat kokeet ovat parin viikon päästä, talviloman jälkeen.
Kuuntelukokeena meillä oli tälläkertaa B-ruotsin yo-kuuntelun osa, syksyltä 2010. Se oli ihan hirvittävän vaikea, mutta siitä huolimatta sain siitä 9. Täytyy kyllä myöntää, että olen siihen erittäin tyytyväinen, vaikkakin vähän mieltä painaa se yksi ainoa virhe. Se virhe vaivaa siksi, kun sitä kohtaa mietin ja mietin ja mietin ja useaan kertaan pyyhin vastauksen pois ja vaihdoin sen toiseen. Lopulta päädyin siihen, mitä ensin mietin ja epäilys oli suuri. Kuinka ollakaan se oikea vastaus olisi ollut juurikin se toinen.
Historian opiskelu on ollut oikein mukavaa ja mielenkiintoista! Kuinka paljon mulla onkaan ollut (ja on edelleenkin) aukkoja ihan perus yleissivistyksessä. Onneksi olen nyt kovaa vauhtia korjaamassa sitäkin aukkoa!
Ajattelin jättää matematiikan opiskelun nyt sitten kokonaan pois. Sen tilalla kirjoitan sittenkin reaalin (ehkäpä juurikin tuosta historiasta). En vain yksinkertaisesti näe mitään perusteluita sille, mihin tarvisin elämässäni derivointia ja muuta sellaista. Kertokaa te, jos tiedätte.
Pikkuhiljaa se kevätkin tulee. Päivät on pidentyneet jo vaikka kuinka ja mielen virkistämiseksi värjäsin tukkanikin. Tulin kyllä niin oudon näköiseksi, että tämä vaatii jo totuttelua!
Täytyy vielä leuhkana mainita, että silloin joulun alla olleesta äidinkielen esseekokeesta sain kokonaisen 10 ja litanian kehuja opettajalta. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässä itseni “hikariksi”.
Suomi 94.v
Onnea eilisestä Suomi!
Kyllä minä niin mieleni pahoitin
Koeviikko ohi jälleen. Näin joulun alle en ottanut mitään opintoja, jotta saan rauhoittua jouluun ja olla lasten kanssa.
Tuomas Kyröä lainaten: “Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun” koeviikko ei kaikilta osin menny niinkuin Strömsössä. Ruotsin kurssiarvosanaksi sain 9 (Aaltoja ja tuuletuksia unohtamatta tietenkään rumpujen pärinää) , äidinkielestä 9 (Lisää aaltoilua ja tuuletusta. Tähän ei tarvita sitä rumpupauketta, koska äidinkieli on mulle helppoa muutenkin.), matiikasta 7 (Sormen heristelyä, koska virheet oli huolimattomuusvirheitä) ja englannista..voi voi..voi itku ja hammasten kiristys..4 NELJÄ, nelonen. Kyllä kyllä. Kuvittelin, että lukematta saisin edes viitosen, mutta ei. Ei se auta kuin uusia. Näin siinä käy, kun ahmii liian montaa ainetta yhtä aikaa, eikä kerkeä kaikkeen perhetyä. Virheistä oppii. Nyt olen sitten yrittänyt omatoimisesti vähän opiskella tuota “lontoonmurretta”.
Mutta unohtakaa jo se ja ihailkaa tätä toista kansamme kieltä, jota opettaja minulle kirjoitti ruotsin kokeeseen.
Asiasta aasin siltaan..talvirenkaat piti käydä vaihtamassa peltiratsuumme. Huomenna nimittäin starttaamme koko joukkueella kohti pohjanmaata. Sinne kokoontuu sisarusparveni lapsinensa ja vietämme yhteisen pikkujoulun. Tiedossa on siis villiä melskettä ja helinää helskettä, kun lapsia kasaantuu monia kymmeniä ja aikuiset siihen päälle.
Mukavaa joulun odotusta!
Maailman surkein bloggari
Olette ihan saletisti huomanneet, että minä olen maailman huonoin blogikirjoittaja. Minulta vain ei yksinkertaisesti löydy aikaa, inspiraatiota ja kerrottavaa niin paljon, että kykenisin olemaan säännöllisen aktiivinen (paitsi tietysti nyt, kun minulla on koeviikko).Mutta kaikki te tsiljardit lukijat antanette varmasti anteeksi, kun tiedätte miten hirvittävän kamalan kammottavan äärimmäisen raskasta opiskelu on. Sitten kun siihen yrittää vielä jotenkuten mahduttaa ne neljä lasta, miehen ja sen työn.. Niin joo. Olenhan minä toki kertonut teille aika useaan otteeseen kaikesta tästä ja valittanut valittamasta päästyänikin vielä.
Ihan on varmaan tullut teille sellainen kuva, että minä olisin kamala valittaja. Ihan kuin elämäni olisi vain valittamista ja tuskaa, kipua ja ahdistusta. Kerronpa teille nyt, että sitä se juuri on. Oijoi ja voi voi!
Ja höpö höpö nyt! Elämähän on vallan kivaa ja koulu täysin vapaaehtoista, joten hirvittävä motivaatio yllä pusketaan eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven (Kirjoitetaanko muuten sana “eteenpäin” vai “eteen päin”?). Niin. Tänään se harmaakivi on englannin koe. Amen. Tuossa se Open road 1 makoilee vieressä auki sivulta 135 ja odottelee, että minä edes vilkaisisin sinnepäin. Jotenkin minulla vain on nyt sellainen olo, että aivan turhaan se siinä minulle leveilee ja houkuttelee. Peli on jo menetetty. Nyt on taas ihan paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä, kuten pyykkäys, tiskaus ja ruokaakin pitäisi laittaa. Niin ja kaupassa käydä. Vessakin haisee pahalle. Niin ja.. Ei tullut taaskaan opiskeltua oppitunneille niin hyvin, että kokeeseen voisi mennä osaavin mielin. Ketä syytän? Lapsia? Miestäni? Olemattomia töitä? Harrastuksia? Muiden kouluaineiden valtavaa työmäärää.. Ihan ketä vaan, paitsi itseäni. Minä olen niiiiiiiiiiiiin menettänyt tän pelin.
Jos muuttaisin vaikka tuonne suomen ylimpään ja perimmäisimpään kolkkaan. Siellähän ei tarvitse osata englantia? Ei siellä toki ole töitäkään, mutta ei sen puolen kauppojakaan, joten rahaa ei tarvitse..
Äks potenssiin nelkytviis jaettuna Halloweenilla???
Argh!
Miten niin matematiikka ei tunnu ylitsepääsemättömän vaikealta?! Joudun syömään sanani ja toteamaan, että miten ihmeessä matematiikka voi olla niin vaikeaa ja missä ihmeessä mä elämässäni tarvitsen moisia kaavoja ja jotain x potenssiin y toiseen kertaa suluissa viis jaettuna kuus viidestoistaosalla potenssiin yhdeksän?
Mutta eilen juhlittiin Halloweenia. Se “jenkkiläinen hapatus” menee jakeluun sentäs vähän paremmin kuin matematiikka.
Kiukkuisia, väsyneitä lapsia
Kulunut torstain vastainen yö oli pitkästä aikaa levoton tässä talossa. Normaalisti meillä nukutaan ja herätään kellon pärinään, jos jaksetaan. Yleensä sitä torkutetaan jotain kakstsiljoonaa kertaa, ennen kuin sitten jaksetaan alkaa edes ajattelemaan sitä luomen raottamista. No mutta, anyway! Viimeyönä heräsin pari kertaa, kun meillä oli joku ihmeellinen lasten kansainvaellus. Aamulla herätessäni huomasin yhden kovasti poikaani muistuttavan pikkuihmisen tuhisevan kainalossani. Hänen herättäminen oli vaikeaa ja kun hän viimein jaksoi nousta, raahautui uninen otus viimeisillä voimillaan omaan sänkyynsä. Pojalla (joka muuten oli Herra T) ei ollut minkäänlaista tajua mistään ja herättämiseen uudelleen meni jokunen tovi. Raakuin poikaa hereille viskoessani vaatteita kaapista ja herätellessäni muitakin lapsia. Siinä touhutessa huomasin, että tämä yöllä tapahtuneen vaelluksen aikana on esikoistyttäreni, Neiti I kadonnut. Tyttö löytyi sohvalta, puolikas leipä suussa - täysin unessa.
Herra T sai viimein vaatteensa päälle ja siirtyi sohvalle - nukkumaan. Aloin viimein ymmärtää, ettei nyt ole kaikki kohdallaan ja menin katsastamaan tilanteen. Poika hehkui kuin tulinen kekäle ja valui hikeä kuin Niagaran putous vettä. Poika sai jäädä sänkyynsä.
Ihmettelin myös Neiti I:n käytöstä ja mittautin kuumeen häneltä. Hänkin sai jäädä kotiin. Sitäpaitsi valittihan neiti heikotusta ja pääkipua.
Loppujen lopuksi tänä aamuna ovesta asteli ulos vain pieni ärhäkkä Lumikki, jonka kimallesukkahousujen varvassauma jättää ruman muhkuran varpaaseen ja rusettipannata painaa korvan taakse (Heillä on päiväkodissa naamiaiset)..ja kiukkuinen esikoululainen, joka ei nauttinut ollenkaan siitä että joutui pukemaan pitkät kalsarit housujensa alle vaikka ei ole edes lunta.
Itselläni on uusi jakso alkanut vallan mukavasti. Pidän kaikista neljästä (Äikkä, matiikka, enkku ja ruotsi) aineesta, jota nyt opiskelen, eikä mikään tunnu ylitsepääsemättömän vaikealta. Matematiikkakin tuntuu sujuvan vallan mainiosti, kun sain matemaattiset termit kerrattua päähäni sieltä yli 10:n vuoden takaa. Kuluva jakso tulee olemaan haasteellinen perheellemme, kun olen koulussa maanantaista torstaihin klo 17:00-20:15, mutta onneksi seuraava jakso on helpompi, sillä silloin opiskelen vain englantia. Hyvin on mieheni ja lapset täällä pärjänneet kouluiltani. Kotiin tullessani on ruoka tuoksunut, lapset iltapeseytyneet ja valmiita nukkumaan, eikä mieskään ole vaikuttanut ihan loppuun kuluneelta.
Tänään meillä on pieni äidinkielen tekstitaidonkoe. Ihan vain, jotta opettaja näkee millä tasolla ollaan menossa.
Edellisen jakson kokeet menivät kohtuullisesti. Äidinkielestä rapsahti kurssiarvosanaksi 9, mutta ilmeisesti siitä tulee vain suoritusmerkintä, koska oli kertauskurssi. Englanninkokeesta tuli 7+, joka on parempi kuin mitä koskaan peruskoulussa sain, mutta ruotsinkoetta ei olla vielä saatu. Näistäkin aineista tulee ainoastaan suoritusmerkinnät, koska olivat kertaus/niveltäviä kursseja.
Jakson vaihduttua myös opettajat vaihtuivat - kielissä. Englanninopettaja huonompaan ja ruotsinopettaja parempaan. Äidinkielenopettaja on sama ihana nainen, kuin edellisessä jaksossa ja matematiikassa on mukava, selkeä, asian selkeästi opettava mies. Englanninopettaja vaikuttaa ihan joltain sketsihahmolta, jonka opetusta seuratessa ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Ruotsinopettaja on nainen, jolla on mainioita muistisääntöjä esim. ruotsin verbien taivutukseen.
Näillä mennään!
Kun iltaisin ei ole mihinkään kiire
Tuloksia odotellessa syyslomalla
Ensimmäinen jakso ohi, joka oli minulle kertausta peruskoulusta, joten nyt olisi aika sitten aloittaa ne lukio-opinnot tosissaan.
Mutta sitä ennen, minulla on syysloma. Se on loma, jota suomalaiset koululaiset viettävät syksyisin, suurinpiirtein näin lokakuun puolessavälissä. Nyt minullakin on sellainen - syysloma. Ihan Peppi Pitkätossu olo: Pitää mennä kouluun, jotta olisi lomaa.
Koeviikko meni.. “ihan hyvin”. Viikon sisään ne tulokset sitten nähdään, kun kokeet palautetaan. Olihan se aika raskas viikko, mutta siitä selvisin.
Tänään shoppailin seuraavan jakson kirjat. 
Matematiikkaa (APUA!), Englantia, Ruotsia ja Äidinkieltä (<3 ).
Jotain olen tainnut jättää kertomatta. Aloitin kerran, joku viikko sitten Historian verkkokurssin. Aloitin sen oikein innokkaasti. Ikäväkseni joudun kertomaan, että jouduin perumaan koko kurssin. Se olisi vaatinut niin paljon aikaa ja vaivaa, ettei äireen rahkeet olisi riittäneet siihen. Päätin siis keskittyä nyt näihin neljään tärkeimpään aineeseen, jotka aion myös parin-kolmen vuoden päästä sitten kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.
Tarkoitukseni oli myös osallistua tänä vuonna maskeerauksen SM-kisoihin. Minulla oli jo ihan loistava suunnitelmakin valmiina. Sitten. Sitten iski taas äitisyndrooma. Riittämättömyys. Ajanpuute. Joten kisat jääköön väliin.
Asiat tärkeysjärjestykseen..
Koeviikko
Koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko koeviikko
Koeviikkokoeviikkokoeviikkokoeviikkokoeviikkokoeviikkokoeviikkokoeviikkokoeviikko.
K O E V I I K K O
Koeviikko.
Typerä sana.
Voi että väsyttää!
Väsyttää. Turhauttaa. Ruotsin kirja lentää kohta seinään.
Ensiviikolla on koeviikko ja mä en osaa y h t ä ä n m i t ä ä n.
Teinpähän just nimittäin läksyt. Pyyhekumilla oli enemmän käyttöä kuin kynällä.
Ja mitä ihmettä kirjastokin pistää mulle sähköpostia, että Diivan laina-aika on päättymässä kahden päivän päästä? En mä sitä vielä ole lukenut! En millään! Missä välissä? Sitäpaitsi se kirja on ihan paska. Ja joo joo. Joo joo!!! Mä palautan kirjanne kun oon sen lukenut! Pitäähän sen tehtävän, sen lukupäiväkirjan olla valmis ens maanantaina. Ja KOSKAAN ikinä milloinkaan, en ole jättänyt palauttamatta kirjastoihin yhtään ainutta kirjaa.
Hyvä on. Minä uusin sen lainan. Kiltisti. Saanpahan sitten kaikessa rauhassa ihailla sitä kirjaa vielä muutaman viikon päiväkirjan valmistumisen jälkeenkin ja muistella ja ikävöidä niitä ihania ja nautinnollisia lukuhetkiä, joita kirja minulle antoi. Taidanpa oikein ottaa ja hellästi silitelläkin niitä kirjan kansia. Silitysraudalla. Kolmella pisteellä ja tuolahöyryllä.
Niin ja lapset. Kersat. Pienoiset. Nappulat. Miniset.. Mitkä nyt vain. Ja mies. Parisuhde. Perhe ylipäätään. Ei puhuta siitä, niistä, heistä nyt.
Angst!
Mainos